Pakolaiskriisi ravistelee Eurooppaa. Moni vaatii rajojen sulkemista, ja rajatarkastusten palauttamista EU:n sisärajoille.
Kuulostaa helpolta, mutta mitä rajojen sulkeminen tarkoittaisi käytännössä? Pitäisikö Ruotsista Suomeen pyrkivät turvapaikan hakijat tuupata Haaparannan sillalta Tornionjokeen, jos he eivät suostuisi kääntymään? Jos Ruotsi ottaisi vastarannalla saman linjan, Patokarilla tulisi ahdasta.
Suomessa on paheksuttu, ettei Dublinin sopimusta noudateta. Totta, Dublinin sopimuksen mukaan turvapaikkapäätös pitäisi tehdä siinä EU-maassa, jossa turvapaikan hakija on saapunut EU:n alueelle. Todellisuudessa moni pakolainen on jatkanut Kreikasta (Italiasta, Maltalta jne.) eteenpäin, mutta miten esimerkiksi Kreikka mahtaisi pärjätä, jos kaikki sen rannoille viime kuukausina huuhtoutuneet yli 400 000 pakolaista olisivat jääneet Kreikkaan odottamaan Kreikan viranomaisten turvapaikkapäätöstä?
Maahanmuuttokriitikot ilkkuvat olleensa oikeassa, mutta ovatkohan he ajatelleet ihan loppuun asti.
Suomi on EU:n reunalla siinä missä Kreikkakin. Meidän kannattaa muistaa 90-luvun alku, kun Neuvostoliitto hajosi. Uhkakuvana oli Venäjän ajautuminen kaaokseen, jopa aseelliseen konfliktiin. Suomessa laadittiin pahimman varalta suunnitelmat satojentuhansien venäläisten pakolaisten majoittamiseksi. Silloin Suomen ulkoministerisi olisi kiertänyt hattu kourassa Euroopan pääkaupunkeja pyytämässä, josko edes muutama sata ottaisivat.
Tai miten olisi käynyt, jos Tsernobylin ydinvoimalassa vuonna 1986 tehty koe olisikin tehty samanlaisessa Sosnovyi Borin voimalassa, kaakkoistuulella. Silloin me suomalaiset olisimme oppineet talvitelttailua.
Euroopan pakolaiskriisiin ei ole helppoa ratkaisua, ei Euroopalle, eikä Suomelle. Itse asiassa ratkaisuja tarvitaan kaksi. Toisaalta meidän on turvattava jo tulleille turvapaikan hakijoille ihmisarvoiset olot ja hakemusten asianmukainen ja ripeä käsittely. Muuten meidän on turha kutsua itseämme sivistysvaltioksi. Toiseksi meidän on aktiivisesti ehkäistävä ja ratkaistava kriisejä, joita turvapaikan hakijat pakenevat. Muuten minkään valtion sivistys ei riitä loputtomiin. Kumpikaan ratkaisu ei ole helppo eikä halpa, mutta silti ne on tehtävä, yhdessä, EU-maiden yhteistyönä.
Puolan kaltaisia vapaamatkustajia on Euroopassa liikaa. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten muut EU-maat viime viikkojen jälkeen suhtautuisivat esimerkiksi Puolaan, jos Ukrainan tilanne heikkenisi, ja Puolan kaakkois-rajan yli alkaisi tulla pakolaisia.
EU-maiden ristiinvedon ja päättämättömyyden seurauksena Euroopan "yhteinen" ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ollut viime vuosina päättämätöntä ja hampaatonta. Eurooppa on tyytynyt seuraamaan katseella, kun Syyrian sisällissota on edennyt kaaokseksi, kun Isil on kylvänyt kauhua Lähi-Itään, kun Boko Haram on ajanut puolitoista miljoonaa nigerialaista kodeistaan.
Euroopan on uskallettava tiivistää yhteistyötään pakolaiskriisin hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Hajautunut EU on heikko EU, eikä heikko Eurooppa pysty vastaamaan toimintaympäristönsä haasteisiin.