Pakolaiskriisi on ajanut Suomen erikoiseen tilanteeseen. Tuskin mikään asia 2. maailmansodan jälkeen ei ole jakanut suomalaisia näin pahoin kuin pakolaisasia. Jos tilanteeseen ei nopeasti puututa, asialla voi olla kauaskantoisia ja ikäviä seurauksia.
Miten tähän on sitten ajauduttu? Annettiinko kriisin paisua hallitsemattomasti kiinnittämättä sen seurauksiin riittävästi huomiota? Yritettiinkö alkuvaiheessa syntyneet ongelmat salata siinä toivossa, ettei ongelmat tule ilmi? Vastaus kysymyksiin lienee "kyllä". Harmillisinta tässä tilanteessa on se, että salailu ja peittely pakolaisasioista jatkuu edelleen.
Kun pakolaisten tekemistä raiskauksista, ryöstöistä ja tappeluista voidaan lukea nykyään lähes päivittäin sosiaalisen median kautta, ovat päivälehdetkin olleet lähes pakotettuja kirjoittamaan näistä hyvin vastentahtoisesti. Lehtien tilaajien ja lukijoiden kommentit ne katsovat kuitenkin voivansa edelleen pääosin sensuroida. Voikin esittää kysymyksen, miksi ne tekevät sitä? Eivätkö pakolaisia koskevat kriittiset kommentit sovi lehtien linjaan?
Toinen murheenkryyni oma rakas yleisradiomme. Televisiossa on lähes päivittäin ohjelmia, joihin on kutsuttu niinsanottuja asiantuntijoita keskustelemaan pakolaiskysymyksistä. Keskustelijat on valittu useimmiten niin, että suvaitsevasti suhtautuvat pääsevät dominoimaan keskustelua ja suuntaamaan sen omille mukavuusalueilleen. Keskustelua todellisista ongelmista ei näin ollen pääse syntymään lainkaan. Pohjanoteeraus lienee ollut kakkosen pakolaisilta. Toivottavasti meiden ei tarvitse enää jatkossa vastaavaa nähdä. Onko valtakunnassa joku taho, joka määrää YLE:n toimimaan näin?
Yleisesti ottaen Suomen kansalaiset ovat aina luottaneet mediaan ja sen välittämään tietoon. Nyt pakolaiskriisin ollessa päällä kansalaisten luottamus mediaan on pahasti horjunut ja se johtuu vain ja ainoastaan mediasta itsestään. Median tulisi siirtyä pakolaisasioiden myötäsukaisesta käsittelystä pakolaisista aiheutuvien ongelmien perusteelliseen käsittelyyn.
Pakolaisista johtuvien ongelmien yhä edelleen kasvaessa ihmetellään, miksi pakolaisviranomaiset eivät anna julki tilastotietoja pakalaisten taustoista. Onko joku taho kieltänyt heitä tekemästä niin? Vain rehellinen ja perusteellinen tieto pakolaisten taustoista voi eheyttää pahasti jakautunutta kansaamme. Esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin kansa olisi kiinnostunut saamaan avoimet vastaukset:
1. Kuinka monella pakolaisista on tullessaan ollut passi?
2. Kuinka monella passi on ollut väärennetty?
3. Kuinka moni paperittomista on valehdellut henkilötietonsa?
4. Pystyykö viranomaiset varmistamaan henkilötietojen oikeellisuuden pakolaisten lähtömaasta ja kuinka suurelta osin?
5. Onko lähtömaista saatavissa pakolaisten rikosrekisteri?
6. Pystytäänkä pakolaisten poliittinen suuntautuneisuus selvittämään ja varmistamaan?
7. Pystytäänkö jonkinlaisella varmuudella selvittämään pakolaisten kytkökset terroristijärjestöihin?
Jos viranomaiset kykenisivät vastaamaan em. kysymyksiin esim. median kautta, auttaisi se varmasti huomattavalla tavalla kansalaiskeskustelua pakolaisista.
Edellä mainittu selvitys on tarpeen myös siksi, että ylivoimainen enemmistö pakolaisista on palvelusikäisiä nuoriamiehiä, joiden ryntäys maahamme ja tietysti myös muualle Eurooppaan herättää runsaasti kysymyksiä ja epäilyjä tarkoitusperistä. Suomalaisen ajattelun mukaan heidän kuuluisi olla puolustamassa maataan kotimaassaan ja he voisivat sen sijaan lähettää vaimonsa ja lapsensa pakolaisiksi muualle.