Quantcast
Viewing all articles
Browse latest Browse all 263

TUHOKAPITALISMIN NOUSU – JA TUHO?

Kanadalainen toimittaja ja kirjailija Naomi Klein on vaikuttanut ehkä kaikkein eniten nykyajatteluuni julkaisemalla vuonna 2007 suomeksikin käännetyn kirjan ”Tuhokapitalismi nousu”. Se vastaa hyvin vaikutuksiltaan bolsevikkivallankumouksen silminnäkijäkuvausta: ”10 päivää, jotka järisyttivät maailmaa”, jonka nuorempana olen lukenut. Tuon kirjan kirjoitti aikoinaan amerikkalainen (USA) toimittaja John Reed.

Naomi Klein kuvasi kirjassaan käytännönläheisesti, miten USA-vetoinen länsimaiden imperialismin pitkään historiaan nojaava uusliberalistinen shokkikapitalismi ruhjoo kansoja ja kansakuntia aikaansaaden laajaa tuhoa. Tuhon saalistajana toimii finanssioligarkia samalla kun yksilöt, pienyhteisöt ja kansakunnat käyvät epätoivoista tappioon tuomittua vastarintataistelua koko ihmiskunnan ylitse pyyhkivää virtausta vastaan.

Suomalaistenkaan tajuntaa ei millään tavoin hetkauttanut se, että itänaapurimme Neuvostoliiton tuho ja uuden Venäjän synty lyhensi venäläisväestön keski-ikää muutamassa vuodessa peräti kuudella vuodella. Tietoisuuteemme tuli vallasta humaltuneen ja alkoholisoituneen Jeltsinin toilailut, rosvokapitalismin nousu ja siihen liittyneet mafiailmiöt Venäjällä. Sosiaalistaloudellisten turvaverkkojen romahduksestakin kerrottiin toki, mutta sen merkitys tuli vain pienen joukon tietoon.

Pelättiin ehkä Venäjältä tulevaa pakolaisvirtaakin sen verran, että erilaiset Pohjoinen Ulottuvuus hankkeet saivat rahoitusta ja myötätunnon eleenä käynnistyi erilaisia hyväntekeväisyyshankkeita naapurin hädänalaisten ihmisten auttamiseksi.

Silti rajat ja rakenteet säilyivät sillä ilmansuunnalla pääosin Venäjän federation monikansallisen väestön omin voimin. Sielläkin nousi fasistisia ilmiöitä ja äärikansallisuuden lietsontaa, mutta ilmiöt ovat tasaantuneet.

Yhteiskuntien, valtioiden ja sosiaalispoliittisten rakenteiden tuhoamien Euraasian mantereen eteläisemmällä vyöhykkeellä (Afganistan, Irak, Balkanin niemimaa, Syyria, Somalia, Libya ja monet muut Keski- ja Pohjois-Afrikan valtiot)  sen sijaan tuhokapitalismin konsepti on onnistunut,synnyttäen yhtäaikaisten sotien vyöhykkeen, jota tuhon arkkitehdit eivät enää hallitse. Näin syntyneet sodat ovat saaneet liikkeelle 60 miljoonan ihmisen pakolaisvirrat eri ilmansuuntiin, pääsoin kohti Länsi-Eurooppaa.

Suomenkin TV on vihdoin pullollaan uutisia pakolaisvirroista. Katselin juuri TV:stä valtiokirkkomme arkkipiispan haastattelun tilanteessa, jossa Turkuunkin oli pitänyt oikein telttamajoitukseen sijoitta turvapaikan hakijoita.

Tuhokapitalismin nousu on ilmiselvästi siirtymässä seuraavaan vaiheeseen – imperialistisen vallankäytön rakenteita ravistelevaan vaiheeseen. Uusi kansainvaellusten vyöry tulee lakaisemaan jalkoihinsa ”persu” ilmiöt. Oireena tästä voidaan nähdä kansanedustaja Olli Immosen kirjoituksen synnyttämä kohu ja ”Meillä on unelma” liikkeen synty vastavoimana muukalaispelkojen ja vihan lietsontaan.

Kuluneen viikon tapahtumat Suomessakin ovat herättäneet arkkipiispan ohella jopa pääministeri Sipilän. Hän ilmoitti juuri avaavansa kotinsa ovet Kempeleessä pakolaisille näyttääkseen esimerkkiä muille. Eräs egyptiläinen miljonääri taas ilmoitti ostavansa Välimerellä saaren, jos joku saaria omistava valtio myy ja kutsuvansa sinne kaikki pakolaiset rakentamaan uutta yhteiskuntaa ja parempaa tulevaisuutta. Sipilä kertoi juuri, miten hän on saanut hyviä työntekijöitä palkkaamalla firmaansa aiemmista pakolaisryhmistä työtä hakevia ihmisiä.

Ajan ilmiö tulee olemaan kova haaste erityisesti ulkoministeri Timo Soinille, sillä historian valtavirta on hautaamassa tylysti jalkoihinsa sen katkeruuteen, epäluuloihin ja kansanryhmiä vastakkain asettelevaan retoriikkaan perustuvan populismin, millä Soini ja perussuomalaiset ovat menestyneet politiikassa.

Vajaa 100 vuotta sitten vapun aattona v. 1918 5000 asukkaan Lahteen tulvi 30 000 punapakolaisen vyöry muutaman päivän sisällä. Se oli yksi ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheeseen liittyneitä pakolaisilmiöitä Suomessa. Sodan loppusuoralla tapahtuneet vallankumoukset Venäjällä ja Saksassa ennakoivat uutta aikaa, joissa mullistuksissa syntyi mm pieni itsenäinen Suomi.

Eilen alettiin pohtia, kestääkö Suomi tänään 30 000 pakolaisen sijoittamisen maahamme. 5000 asukkaan Lahtikin kesti 1918, joskaan ei kivutta. 1200 uhria – edustaen yhdeksää eri kansallisuutta - makaa muistona noista kivuista Hennalan sotilaskappelin hautausmaalla, valtaosa heistä edelleen tutkimattomina ja ilman muistomerkkiä!

Moni kunta, kuten Forssa ovat päättäneet, että pakolaisia ei heille mahdu. Tuntuu todella käsittämättömältä, mistä moinen asenne ja maailman suurista mullistuksista piittaamattomuus voi olla näinä aikoina joidenkin vaaleilla valittujen edustajiemme poliittisen toiminnan motiivina. Jos he ovat saaneet kannatuksensa lietsomalla muukalaispelkoja Ja ääritapauksissa jopa vihaa, kuten jotkut yksittäiset perussuomalaisten edustajat ovat julkisuudessa esiintyneet, niihin asenteisiin ei tulisi jumittua.
Kreikan kansan syyttäminen laiskuudesta ja loisena elämisestä on kadonnut yllättävällä tavalla julkisuudesta ja perussuomalaisten retoriikasta, kun sinne 10 miljoonan asukkaan maahan on ilmaantunut neljännesmiljoona pakolaista muutamassa kuukaudessa.

Niin maailma on muuttumassa. Kansojen välisen solidaarisuuden aatteet ovat vyörymässä pitkästä aikaa ihmiskunnan enemmistön tajuntaan. Toivon ja uskon, että sieltä versoo vielä ihmiskuntaa yhdistävä kansanliike, joka tuomitsee valtioterrorismin eli tuhokapitalsimin rikoksena ihmiskuntaa vastaan ja pistää näin pisteen Kleinin kuvaaman tuhokapitalismin vallankäytölle.  Euraasian - Afrikan kansojen on noustava vaatimaan rauhaa nykyiselle sotavyöhykkeelle.
Kymmeniä miljoonia ihmisiä tarvitaan noilla vyöhykkeillä rakentamaan rauhaa sekä jälleen rakentamaan siellä tuhottuja kaupunkeja ja kyliä. 500 miljoonan Euroopan Unionin väestön on tartuttava voimalla tähän rauhan työn ja solidaarisuuden haasteeseen lopettamalla tuhokapitalismin uusien sotapesäkkeiden levittämisen myös Euroopan mantereelle – niin kuin on tällä hetkellä tapahtumassa Ukrainassa.

Täytyy toivoa, että ihmiskunta ei toistaisi edessä olevan mullistuksen jälkeen enää niitä sata vuotta sitten tapahtuneiden epäonnistuneiden vallankumousten tragedioita, jotka johtivat 1930-luvun tapahtumiin ja toiseen maailmansotaan. Vielä olisi mahdollista tukahduttaa muhimassa oleva kolmas maailmansota kehtoonsa, jos nousussa oleva solidaarisuusliike onnistuu käyttämään viisaasti hyväkseen edellisen vuosisadan katkeria opetuksia.

0

Viewing all articles
Browse latest Browse all 263

Trending Articles