Eräs tärkeä syy nykyiseen turvapaikanhakijoiden tulvaan - lähtöalueiden turvattomuuden ja Suomen korkean sosiaaliturvan lisäksi - on se, että turvapaikkaa pitää tulla hakemaan paikan päältä eli Suomesta. Jos turvapaikkaa Suomesta saisi hakea jo lähtöalueilla, ihmisten ei tarvitsisi hakeutua tänne odottamaan täpötäydessä vastaanottokeskuksessa tyhjän panttina nyt jo noin vuoden mittaisen prosessin päätöstä. Tällöin Suomen valtion ei myöskään tarvitsisi elättää turvapaikanhakijoita, eikä turvapaikanhakijoiden tarvitsisi maksaa salakuljettajille huimia summia - kumpikin osapuoli säästäisi rahaa.
On erittäin kummallista, ettei turvapaikkaa voi hakea Suomen suurlähetystöistä, joita on mm. Syyriassa, Libanonissa, Irakissa ja Turkissa. Kukapa osaisi paremmin arvioida paikallista tilannetta ja eri seutujen turvallisuutta kuin alueella pitkään asunut virkamies? Pätevyyttä haastattelujen ja arviointien tekemiseen suurlähetystöjen ja muiden edustustojen henkilökunnalla epäilemättä riittäisi, joten ongelma lienee (1) lainsäädännöllinen (nykyään turvapaikkaprosessin käsittelee poliisi) ja (2) resurssikysymys (edustustojen henkilökunta lienee liian vähäinen).
Tarvittaisiin ilmeisesti ainakin ulkomaalaislain 95 § muuttamista, että edustustojen virkamiehet saisivat vastaanottaa ja käsitellä turvapaikkahakemuksia; nykyään pykälä alkaa: "Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätettävä poliisille tai rajatarkastusviranomaiselle maahan saavuttaessa tai mahdollisimman pian sen jälkeen." Tämä olisi helppo muuttaa.
Resurssikysymys sen sijaan on hankalampi. Epäilemättä tarvittaisiin viranomaisten yhteistyötä, minkä ei luulisi olevan ongelmallista sähköisen viestinnän aikakaudella. Ehkäpä sellaisissa edustustoissa, jotka eivät sijaitse kriisialueilla, olisi joutilaita työtunteja käytettäväksi kriisialueiden edustustojen auttamiseen? Joka tapauksessa vaikka poliisi edelleen hoitaisikin osan turvapaikkahakemuksen käsittelystä, voitaisiin hakemuksen jättäminen ja henkilökohtainen haastattelu (joka videoitaisiin) varmaankin silti hoitaa ulkomaiden edustustoissa. Henkilökunta voisi siirtymävaiheessa saada tähän asiaan perehdytystä asiaa nykyään hoitavilta poliiseilta.
Turvapaikanhakija ei ole pakolainen
Tärkeää olisi myös, että UNHCR:n virallisille pakolaisleireille tiedotettaisiin tästä mahdollisuudesta. Pakolaisleireillä odottavat kiltisti vuoroaan ne, jotka ovat kaikkein köyhimpiä ja sairaimpia, kun taas salakuljettajien avulla Eurooppaan kiilaavat jonon ohi kaikkein rikkaimmat ja röyhkeimmät.
Uskallan sanoa heitä röyhkeiksi siksi, että he eivät useinkaan ole joutuneet vielä jättämään kotejaan kuten pakolaisleireille päätyneet, vaan yleensä joku perheen nuorista miehistä maksetaan salakuljettajien mukana Eurooppaan sillä välin kun muu perhe odottelee kotona turvapaikka- tai oleskelulupapäätöstä ja sitä seuraavaa perheenyhdistämispäätöstä.
Oikeustajun mukaan turvapaikkahakemukset pitäisi käsitellä niin, että ensin kotoaan paenneiden hakemukset käsiteltäisiin ennen vasta äsken kotoaan paenneiden hakemuksia. Nythän näin ei tapahdu, koska pakolaisleireille jäävät köyhimmät ja sairaimmat, jotka eivät pääse Eurooppaan jättämään turvapaikkahakemuksia. Sen sijaan vielä kotonaan asuvat ja työskentelevät pystyvät lähettämään nuoret miehensä suoraan Eurooppaan.
Nykyinen tilanne on siis erittäin epäoikeudenmukainen, kun Euroopan maat käsittelevät jonon ohi kiireellisinä sellaisten ihmisten turvapaikkahakemukset, jotka eivät ole edes tarpeeksi turvattomassa tilanteessa paetakseen hakemaan suojaa pakolaisleireiltä. Oikeudenmukainen ratkaisu olisi sellainen, että voidakseen jättää turvapaikkahakemuksen jonkin Euroopan maan edustustoon henkilön ja/tai perheen pitäisi ensin ilmoittautua viralliselle pakolaisleirille.
Esa Niemi valaisee tilanteen epäoikeudenmukaisuutta: "Pakolaisleirit ovat tälläkin hetkellä olemassa ja kiintiöpakolaisjärjestelmäkin, jonka kautta pääsee uudelleensijoitukseen mikäli suojelu ei onnistu pakolaisleirillä. Kiintiöpakolaisista 100% on pakolaisaseman saaneita kun taas Suomeen vuosien 2000-2013 välillä turvapaikkaa hakeneista 46 245 henkilöstä taas 96% todettiin ei-pakolaiseksi. Heillä ei ollut perusteltua vainoa tai uhkaa taustalla."
Mallin hyvät puolet
+1 Hädänalaisia ei enää jaettaisi epäoikeudenmukaisesti kahden kerroksen väkeen: yhtäältä köyhiin ja sairaisiin, jotka odottavat vuosikausia pakolaisleireillä, toisaalta rikkaisiin ja röyhkeisiin, jotka maksavat salakuljettajille suorasta pääsystä kotoaan Euroopan maihin ja saavat vielä ohjeistusta siihen, miten vastailemalla varmimmin saa turvapaikan.
+2 Ihmisten ei enää tarvitsisi maksaa salakuljettajille kalliista matkasta Euroopan maihin eikä jäädä velkaa rikollisille, mikä saattaisi uhata heidän turvallisuuttaan.
+3 Ihmisiä ei kuolisi vaarallisella matkalla tavaratilassa pakokaasuihin, hukkumalla Välimereen tai muutenkaan. Ilta-Sanomat 16.9.2015: "Pelkästään viime päivinä Turkista Kreikkaan yrittäneistä on hukkunut jo ainakin 72 ihmistä."
+4 Euroopan maiden ei enää tarvitsisi elättää turvapaikanhakijoita. MOT-ohjelman mukaan Suomi maksaa turvapaikan saaneelle perheelle, jossa on kaksi työtöntä aikuista ja kolme lasta, yhteensä 2283 e/kk, mikä on enemmän kuin missään muussa maassa. (Oikeusoppineiden mukaan eri ryhmille ei saa asettaa erisuuruisia tukia, mutta mikään laki ei estä antamasta turvapaikanhakijoille samanarvoista sosiaalitukea rahan sijasta asuntona, vaatteina, ruokana ja käyttötavaroina.)
+5 UNHCR:n virallisten pakolaisleirien vastaanottorekisteröinti yhdenmukaistaisi kriteerejä; nykyäänhän esim. irakilaiset saavat turvapaikan tai oleskeluluvan muin perustein Suomessa helpommin kuin muissa maissa, koska eri maiden viranomaiset arvioivat asioita aivan eri lähtökohdista ja eri kriteereillä.
+6 UNHCR:n pakolaisleirit tekisivät jo pohjatyön, joten kohdemaiden viranomaisten työmäärä jäisi paljon vähäisemmäksi.
+7 Elintasopakolaiset ja turvapaikkasurffaajat vähenisivät huomattavasti, kun "oikotie onneen" suljettaisiin ja ihmiset joutuisivat jonottamaan kiltisti omaa vuoroaan pakolaisleireillä. Aika moni nykyisistä turvapaikanhakijoista valitsisi varmaankin mieluummin jatkaa elämäänsä kotonaan kuin pakolaisleirillä, eli turvan tarve ei yhtäkkiä olisikaan enää niin akuutti. (2014 turvapaikan sai 13,5 % hakijoista, 2013 13,7 %.) Elintasopakolaisten poisjäänti johtaisi resurssien tehokkaampaan kohdentamiseen oikeasti hädänalaisille.
Tietenkin uusi malli edellyttäisi, että kaikkien maiden pakolaiskiintiöitä kasvatettaisiin huomattavasti nykyisestä, koska pakolaisleirit olisivat ainoa tie saada turvapaikka Euroopan maista. Kehitysapua pitäisi kohdentaa nykyistä enemmän suoraan pakolaisleirien elinolojen parantamiseen ja "kaupunkimaistamiseen", jotta niissä voisi käydä koulua, tehdä työtä jne.
Tietysti myös UNHCR tarvitsisi paljon lisää rahoitusta työvoiman palkkaamiseen, mikäli nykyiset epätasa-arvoistavat oikotiet turvapaikanhakijuuteen suljettaisiin.