Ajattelin ensin esitellä nettilehdistä poimimiani lainauksia, joista käy erittäin selvästi ilmi, että tämänhetkisistä turvapaikanhakijoista aika iso osa ei ole kovinkaan hädänalaisia verrattuna pakolaisleirien hädänalaisiin. Se näyttää kuitenkin olevan jo monen blogin aiheena, ja koska luotan maahanmuuttoviraston seulan tiukkuuteen siinä, että laittomat turistit (fahad firasit) tullaan kyllä poistamaan maasta, tuonkin esille positiivisemman näkökulman.
On fakta, että osa turvapaikanhakijoista tulee jäämään pysyvästi Suomeen ja yhdistää tänne myös perheenjäsenensä. Heidän kotoutumisessaan tärkeintä on kaksisuuntainen vuorovaikutus ja ymmärrys; näitä taas estävät molemminpuoliset pelot. Vierauden pelko (äärimuodossaan ksenofobia) on luonnollinen ja luultavasti ihmislajin kehityksen aikana tärkeäkin piirre, mutta siitä täytyy myös osata päästää irti silloin kun järjellistä syytä pelolle ei enää ole.
Ihmisenä ihmiseen tutustuminen on tehokas tapa vierauden pelon hälventämiseksi. Tutustumisen esteenä on kuitenkin usein vierautta ja vastakkainasettelua korostava asenne: "NE tulevat tänne MEIDÄN maahamme!" Tämän asenteen muuttaminen poistaisi yhden suuren esteen eri kulttuureja edustavien ihmisten tutustumisen tieltä ja mahdollistaisi siis tehokkaamman ruohonjuuritason kotouttamisen.
Ratkaisu on kummikansa-ajattelu. Jo sana itsessään ruokkii positiivisuutta, auttamishalua ja tutustumista. 1990-luvulta alkaen somaleja on tullut Suomeen suhteellisen paljon verrattuna muiden maiden humanitaaristen maahanmuuttajien kansallisuusjakaumaan. Suomeen hakeutuu edelleenkin somaleja, koska niin monella on täällä jo tuttuja. Lisäksi tällä hetkellä Suomeen hakeutuu suhteellisesti katsoen runsaasti irakilaisia, koska heidän keskuudessaan Suomella on hyvä maine mm. siksi, että Suomesta irakilaisia ei toistaiseksi käännytetä yhtä helposti pois kuin muista maista.
Olisi typerää haaskausta olla realisoimatta tätä maahanmuuttajien jo lähtökohtaisesti positiivista "asennepääomaa" Suomea kohtaan.Meidän suomalaisten ei tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin vastata tähän positiiviseen asenteeseen - sen arvoa kotouttamisen onnistumisessa ei voine rahassa mitata, vaikka se ei edes maksa meille mitään.
Somalit ja irakilaiset voitaisiin nähdä kummikansoinamme. Eri tahot voisivat järjestää näiden kansojen edustajia esim. kouluihin esittelemään näiden kansojen lähtömaita, kulttuuria ja kieltä.Vierauden pelko voitaisiin kääntää positiiviseksi uteliaisuudeksi.
Tästä ei tietenkään seuraa, että muihin kansoihin saisi sitten suhtautua nyreästi. Mutta jos kummikansa-ajattelu saa tällä hetkellä maahanmuuttajiin negatiivisesti suhtautuvat ihmiset suhtautumaan positiivisemmin edes joihinkin ryhmiin, se on jo selvä parannus nykytilanteeseen. Ja epäilemättä asennemuutos heijastuisi laajemmin myös muihin maahanmuuttajaryhmiin, kun ksenofobisesta poterosta olisi kerran uskallettu kiivetä ylös kohtaamaan maahanmuuttajat ruohonjuuritasolla eikä vain lukuina tilastoissa.
Kummikansa-ajatusta voisi jatkaa jopa maakunta- tai kuntatasolle, aivan kuten ystävyyskuntatoimintaa.
Vaikutukset EU:n taakanjakoon
Kummikansa-ajatusta voisi laajentaa myös kansainväliseen pakenijapolitiikkaan. Sekä kiintiöpakolaisia että turvapaikanhakijoita voitaisiin yhteisellä sopimuksella ohjata "kummimaihinsa". Tässä olisi sekin hyvä puoli, ettei jokaiseen maahan päätyisi keskenään vihamielisiä ryhmiä, eli turvapaikanhakijat eivät toisi mukanaan lähtöalueidensa konflikteja, kuten tällä hetkellä turkkilaiset ja kurdit.
Epäilemättä sekä kantaväestön sopeutumista maahanmuuttajiin että maahanmuuttajien sopeutumista toisiinsa helpottaisi, jos monenkirjavien kulttuuriryhmien sijasta kussakin maassa tai kullakin alueella olisikin läsnä hieman vähemmän moninainen kulttuurien ja kansojen kirjo. Naapuruston asukkaiden (kansallisuuteen katsomatta) olisi helpompi hahmottaa viiden eri kansan tavat kuin viidenkymmenen eri kansan tavat.
Monikulttuurisuuden (kansankielisessä merkityksessä, ei persumerkityksessä) ei tarvitse merkitä sillisalaattia, jossa kaikkialla asuu kaikkien kansojen edustajia. Sellainenhan on ääripää, segregaation eli eristämispolitiikan vastakohta.
Sillisalaatin ja segregaation välissä on vaihtoehtoja - tässä kirjoituksessa olen käsitellyt yhden sellaisen vaihtoehdon hyviä puolia.