Marraskuun puolivälin vaiheilla Ruotsin sosialidemokraattinen pääministeri Löven arvioi Ruotsin olleen naiivi suhtautumisessa pakolaisten tuomaan muutokseen Ruotsissa. Samaan aikaan uutisoitiin Ruotsin nostavan terrorismiuhkaan liittyvän uhka-arvion luokituksen ”korkeaksi”. Maan turvallisuuspoliisi katsoo, että suurin uhka Ruotsiin tulee Isisin taholta. Isis on epäilemättä uhka, myös Suomelle. Me osallistumme sen vihollisten sotilaalliseen kouluttamiseen ja sillä tavalla olemme osapuolena konfliktissa. Naiivia olisi ajatella, että Isis ei olisi tästä selvillä.
Uudenvuoden puheessaan presidentti Niinistö viittasi Lövenin arvioon ja toisti, että naiiviuteen lankeaminen on meilläkin vaarana. Niinistö muistutti siitä, että joillakin maahamme pyrkijöillä on ”pahat mielessä” ja että tämä pitää tiedostaa kun uhka-arvioita tehdään. Vanhan legendan mukaan talonmies Lalli surmasi englantilaissyntyisen piispa Henrikin, koska oli siinä käsityksessä että tällä oli pahat mielessä.
Vaarallista naiiviutta on ollut ennenkin, ja siitä on hyvä varoitella. Jo ennen suurta maahantulijoiden määrää on keskellämme liikkunut kantasuomalaisia, joilla on pahat mielessä. Satunnaisesti valitulla yksilöllä voi olla valmius pahan tekemiseen ihan hänen taustastaan riippumatta. Siksi me olemme sitä enemmän varuillamme, mitä vieraampia ihmisiä keskellämme elää. Vanhemmat ovat aina varoitelleet tyttäriään ja poikiaan naiiviuden vaaroista.
Maaseudun pikkukylissä ihmiset tunsivat toisensa ja pahan tekemisen riskit osattiin arvioida jokseenkin tarkkaan. Keskinäinen tunteminen paransi kykyä ennustaa toisten käyttäytymistä ja ylläpiti luottamusta. Ovet jätettiin lukitsematta. Autot ja polkupyörät pihalle avaimet paikallaan. Pikkulapset pitkille koulumatkoille turvallisin mielin.
Muutto maaseudun kylistä kaupunkeihin on merkinnyt sitä, että ovi laitetaan lukkoon ja eikä avaimia jätetä auton virtalukkoon ja polkupyörät ankkuroidaan kettingeillä mihin milloinkin pahantahtoisen varkaan varalta. Kokemus on osoittanut, että pitkällä aikajänteellä niin on parasta tehdä. Pahat mielessä liikkuva tuntematon saadaan pidettyä aisoissa vain siten, että hänen muodostamansa uhka otetaan vakavasti.
Maaseudun pikkukylien elämänmuoto ei perustunut naiiviuteen vaan ajan kuluessa kertyneeseen elämänkokemukseen. Naiivia olisi toteuttaa tätä elämänmuotoa kaupungissa, jossa kokemus osoittaa, että uhka-arviot on tehtävä toiselta pohjalta. Kokemus muuttaa uhka-arviota, vaikka tietäisimme, että tuntemattomien ihmisten joukossa pahantahtoisten ihmisten lukumäärä olisi pieni.
Tarkoittaako vaatimus naiiviuden hylkäämisestä sitä, että epäluuloisuus on ainoa toimiva strategia tuntemattomia kohdatessa? Onko viisainta ajatella, että jokainen tuntematon vastaantulija saattaa olla varas, petturi, valehtelija ja hyväksikäyttäjä? Millaisen maailman me saamme aikaan, jos alamme ajatella, että meille tuntematon ihminen on paha, ellei hän pysty toisin todistamaan? Mitä vieraampi, sitä suurempi epäilys ja sitä suurempi todistustaakka hänellä on osoittaa, ettei hän ole paha? Näinkö se menee?
Kohtalokkain naiivius liittyy siihen, miten helposti kuvittelemme tietävämme mikä on pakolaisille hyväksi. Naiivia on kohdella tuota erilaisten tulijoiden joukkoa yhtenä massana, jolla on samanlaiset valmiudet, tarpeet ja odotukset. Naiivia on kuvitella, että he ovat omasta mielestään perillä silloin, kun saavat jonkin katon päänsä päälle ja jotain ruokaa vatsaansa. Naiivia on uskoa, että he kaikki ovat yhtä köyhiä ja surkeita, jotka ovat liikuttuneen kiitollisia mistä tahansa leivänmurusta joka heidän käteensä pudotetaan. Naiiviutta on myös ollut joidenkin tänne tulijoiden mielenlaadussa, kun odotukset suomalaisesta vastaanotosta ovat olleet ylioptimistiset.
Mitään naiivia ei ole siinä, että ahdistumme katsoessamme Syyrian pommituksia ja raunioituneita koteja. Mitään naiiviutta ei ole siinä, että silmämme kostuvat katsoessamme hiekalle ajautunutta pakolaislapsen ruumista ja lukiessamme uutisia, joissa Välimeri muuttuu hautausmaaksi.
Naiivia on uskoa, ettei yhteiskunnan henkisellä ilmapiirillä ole vaikutusta ihmisten elämään ja kuolemaan. Maassa maan tavalla tarkoittaa sitä, ettei Suomessa ihmisiä lain ja oikeuksien suhteen jaeta eri luokkiin heidän taustansa perusteella. Suomalainen oikeusvaltio kohtelee jokaista lain edessä lähtökohtaisesti yhdenvertaisesti. Tämä on meillä yhteisesti sovittu ”maan tapa”. Kaikki muu on meille vierasta. Alue, josta pakolaiset nyt tulevat, omaa toisenlaiset maan tavat. Siellä ihmisiä tapetaan ja heidän kotinsa tuhotaan heidän taustansa takia. Siellä henkinen ilmapiiri on kansakuntaa jakava ja pirstova. Meillä on syytä torjua pirstoutumiseen johtavat henkiset virtaukset.
Pirstoutuminen lähtee peloista. Poliisilla ja muilla viranomaisilla sekä tiedotusvälineillä on vastuu totuudenmukaisen tiedon välittämisestä yleisölle tilanteessa, jossa osa peloista kasvaa tarkoituksellisesti tai vahingossa levinneistä vääristä tiedoista. Naiivia olisi luottaa siihen, ettei kukaan tarttuisi ihmisten pelkoihin ja alkaisi hyväksikäyttää niitä omien ideologisten päämääriensä edistämiseksi. Tarvitaan luottamusta vahvistavaa viranomaistoimintaa. Tarvitaan vahva poliittinen tuki kovan paineen alla työskenteleville viranomaisille heidän palvellessaan suomalaisen oikeusvaltion parhaita arvoja.