Pakolaiskeskustelu on tänä kesänä kiihtynyt ainakin nettimaailmassa kovasti. Esitän, että syy poteroiden syvenemiseen ja kärkevän nimittelyn lisääntymiseen on blokkiajattelu. Blokit voivat muodostua puolueista, mutta ne voivat olla myös puoluepolitiikasta irrallaan, niin että samankin puolueen jäseniä ja kannattajia kuuluu eri blokkeihin. Pakolaiskeskustelun tärkeimmät blokit ovat:
- nurkkapatrioottisessa islamofobisessa kuplassa elävä "nuivalisto" (ns. maahanmuuttokriittiset)
- globalistisessa punavihreässä kuplassa elävä "hyysäristö" (ns. suvaitsevaiset)
Blokeissa radikaalisuus ruokkii itseään
Blokit ovat radikalismihautomoita: yhä useampi blokkeihin ajautuva muuttuu aiempaa jyrkemmäksi. Tämä johtuu palkitsemismekanismista: mitä jyrkemmän ja oman blokin ideologista ydintä lähenevämmän kirjoituksen tai kommentin tuottaa, sitä enemmän samanmieliset siitä tykkäävät.
Vastaavasti taas kompromissihakuisuus sijoittuu pelottavasti oman blokin ytimestä vastakkaisen blokin suuntaan, joten kompromissihakuiset kirjoitukset eivät saa läheskään yhtä paljon tykkäyksiä kuin jyrkät mielipiteet. Syynä on se, että henkilö, joka ei tunnusta blokin ideologiaa "puhtaimmillaan", näyttäytyy uhkana eli potentiaalisena takinkääntäjänä tai petturina.
Tämä ilmiö on nähtävissä myös täällä Puheenvuorossa. Taustalla on ihmismielen laumamentaliteetti: oma olo on sitä turvallisempi ja oma paikka nokkimisjärjestyksessä sitä varmempi, mitä enemmän "oma porukka" henkilön turkkia silittelee. Tämä luonteenheikkous (ylikorostunut laumamentaliteetti) on niin yleinen, että useimmat henkilöt muokkaavat omia mielipiteitään "puhtaammin" blokin ideologista ydintä kohti.
Kriisiaikoina blokit houkuttelevat uusia huolestuneita ihmisiä, joista valtaosa sitten vapaaehtoisesti eli luonteenheikkoutensa ja nettimaailman palkitsemismekanismin vuoksi kloonaa ajatuksensa blokin ideologista ydintä mahdollisimman täydellisesti vastaaviksi. Kyseessä on "aivopeseytyminen".
Blokkiutumisen ikävät seuraukset
Blokkeihin kuulumisen suurin ongelma on ideologinen sokeutuminen. Ideologiansa sokaisemat ihmiset eivät enää lue mitä kirjoitetaan vaan kuka kirjoittaa, ja sen perusteella he oikeasti pitävät loogisena ja oikeutettuna tulkita kirjoitusta oman viholliskuvansa mukaisesti ja nähdä rivien välit täynnä kaiken maailman keskitysleirejä.
Tänä kesänä saatiin aikaiseksi kohu Olli Immosen kirjoituksesta, jossa ei oikeasti edes ollut mitään pahaa. Mitään kohua ei olisi moisesta julistuksesta syntynyt, ellei yksi blokki ("hyysäristö") olisi kuvitellut vastakkaista blokkia ("nuivalisto") edustavan Immosen rivien väleihin sellaista, mitä siellä ei ollut. Hyvä esimerkki siitä, miten mustavalkoiseen ja kärjistävään keskusteluun päädytään blokkiutumisen vuoksi:
- Riikka Slunga-Poutsalo (PS):"Neljä viidestä laittomista maahan pyrkijöistä on 18-50 vuotiaita terveitä ja hyväkuntoisia miehiä. Tämän ikäiset ja kuntoiset suomalaiset miehet puolustaisivat isänmaataan. Siksi tulijat eivät näyttäisi täyttävän pakolaisstatusta."
- Petteri Orpo (kok):"On kahta kriittisyyttä. Maahanmuuttopolitiikkaan voi suhtautua kriittisesti tai voi olla niin sanotusti maahanmuuttajakriittinen. Esimerkiksi pakolaisten motiivien arvostelu on rasismia."
Pähkinänkuoressa: perusteettomaan yleistykseen (asekuntoiset eivät muka voisi olla oikeasti hätää paossa) vastataan perusteettomalla leimaamisella (oikeasti rasismi on rodullisesti tai etnisesti perusteltua syrjintää; motiivien epäily ei liity siihen mitenkään). Maamme korkeimman tason poliitikkojen keskustelun taso on naurettavan alhainen!
Myös täällä Puheenvuorossa sekä tietysti Facebookissa rehottaa poteroista ampuminen: kirjoittajat leimataan syvälle blokkiutuneiden toimesta vastakkaiseen blokkiin kuuluviksi silloinkin, kun he oikeasti ovat keskellä. Äärilaidan poterosta katsoen maailma on mustavalkoinen: "Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!"
Puolueet ovat "puoliblokkeja"
Puolueisiin kuulumisessa on samankaltaisia haittavaikutuksia kuin blokkeihin kuulumisessa: laumamentaliteetti saa ihmisen kannattamaan sellaisiakin puolueen mielipiteitä, joita hän ei ennen kannattanut - vain koska ihminen haluaa olla suosittu ja luotettu ja varmistaa oman urakehityksensä puolueessa.
Jos rehellisiä ollaan, niin maailmassa olisi keskimäärin tasan yksi ihminen, joka oikeasti allekirjoittaisi minkä tahansa puolueen jokaikisen ohjelmajulistuksen jokaikisen kohdan - puolueen perustaja tai pääideologi. Lähes kaikki muut luonteenheikkoutensa vuoksi sysäävät syrjään omat mielipiteensä ja omaksuvat puolueen näkemykset, mikä on tietysti täysin järjetöntä, jos sitä pysähtyy ajattelemaan. Pieni joukko taistelee jonkin vähemmistönäkemyksen puolesta saadakseen siitä puolueen vallitsevan näkemyksen, mutta monissa muissa asioissa he silti omaksuvat puolueen näkemyksen.
Puolueet eivät kuitenkaan ole niin syvissä poteroissa niin kaukana toisistaan kuin blokit. Tämä johtuu kahdesta syystä:
1. Puolueet ovat tottuneet joustamaan ja tekemään kompromisseja; hallitusohjelman laatiminen on tärkeä joustoa opettava tekijä.
2. Puolueet harvoin perustuvat vain yhteen ideologiseen ytimeen niin kuin blokit; puolueilla on eri painopistealueita, ja yhdessä asiassa ne voivat tehdä yhteistyötä yhden puolueen kanssa, toisessa asiassa toisen puolueen kanssa.
Puolueet eivät vastaa blokkeja yksi yhteen, mutta silti voidaan sanoa, että nuivalistoblokkiin kuuluva on todennäköisimmin perussuomalaisten kannattaja ja hyysäristöblokkiin kuuluva on todennäköisimmin vasemmistoliiton kannattaja. Silti on muistettava, että läheskään kaikki näitä puolueita edustavat tai äänestävät eivät kuulu kyseisiin blokkeihin. Puolueissa on myös maltillisesti ja kompromissihakuisesti ajattelevia henkilöitä.
Se, että leimaa kaikki johonkin puolueeseen liittyvät henkilöt tiettyyn blokkiin kuuluviksi, todistaa vain, että leimaaja itse kuuluu vastakkaiseen blokkiin.
Ratkaisu?
Tärkeää olisi tiedostaa blokkien ja vähemmässä määrin puolueiden vaarallisuus: ne johtavat radikalisoitumiseen eli näkemysten jyrkentymiseen sosiaalisen palkitsemismekanismin kautta. Kompromissihakuisuus ei kerää suosiota blokkien piirissä.
Mitään muuta lääkettä minulla ei ole ongelmaan tarjota kuin tämä:
IHMISET, HANKKIKAA ITSETUNTO!
Ei teidän oikeasti tarvitse pakottautua olemaan aatetoverienne kanssa samaa mieltä joka yksityiskohdasta. Ei myöskään pidä heikkouttaan lähteä radikalisoitumisen kierteeseen, jos sisimmässään edustaa maltillisempaa näkemystä. Mistä lähtien sellaiset piirteet kuin "laumasieluisuus", "itsenäisen ajattelun hylkääminen" ja "mustavalkoinen kärjistäminen" ovat olleet hyveitä?
Blokkiutumista ei myöskään pitäisi rohkaista. Puolueissa olisi pyrittävä palkitsemaan maltillisia ja kompromissihakuisia toimijoita ja pidettävä syrjässä liiaksi oman blokkinsa kuplassa elävät toimijat. Hallituspuolueiden yhteistyön on onnistuttava, jotta maan asioita voidaan parantaa, eikä yhteistyö onnistu, jos blokkiutuneet ammuskelevat toisiaan omista syvistä poteroistaan.
Blokkiutumisen tilalle kannattaa valita toimintamalliksi mieluummin avoin verkostoituminen: kulloisestakin mielenkiinnon kohteesta ja mielipiteestä riippuen voi tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Ei oikeasti kenenkään tarvitse sitoutua kaikenkattavasti tiettyyn ideologiaan loppuiäkseen.
P.S. Jotain hyvää blokkiutumisestakin on ehkä seurannut. Kun sekä nuivalisto että hyysäristö nyt ovat saavuttaneet kriittisen massan ja sitä kautta sosiaalisen hyväksyttävyyden, nykyään yhä useampi osallistuu keskusteluun omalla nimellään. Aiemmin, ollessaan vielä marginaalisempia, nämä blokit lietsoivat omiaan omilla foorumeillaan anonyymien nimimerkkien suojissa.
Minusta yhteiskunta on parempi silloin kun asioista uskalletaan olla eri mieltä omalla nimellä. Vielä kun blokkiutuneet keskustelijat oppisivat nousemaan poteroistaan ja löytämään taas omasta sisimmästään yksilölliset mielipiteensä, niin aito keskustelu voisi alkaa.
Irtisanoutuma: Kirjoittaja ei kuulu mihinkään puolueeseen eikä mihinkään blokkiin; joka muuta väittää, todistaa vain itse kuuluvansa blokkiin.